Taakka, joka meidän oli kannettava

Aina siitä asti kun aseleposopimus kirjoitettiin 19.9.1944 eri tietoja korvauksen todellisesta arvosta on tuotu esille. Kukaan ei ole pystynyt antamaan oikeaa kuvaa siitä, miltä pieneltä, pitkien sotavuosien raatelemalta, noin 3.700.000 asukkaan suuruiselta maalta tuntui.

Nykypäivän lukijoille on mahdotonta luoda oikeanlaista kuvaa todellisesta taakasta. Valitettavasti kirjoittajat rajoittavat itsensä mainitsemaan ainoastaan yleisesti tiedossa olevat, täysin erehdyttävät, 300 miljoonat. Haluan ensin kommentoida nimellisten 300 miljoonien arvoa, sitten velan anteeksiantoja ja lopulta lisävaatimuksia Lapinsotaa mukaanlukien.

A/ 300 miljoonaa???

Sopimuksen 300 miljoonasta kultadollarista tuli 590 miljoonaa siitä, kun toimitusten arvo sidottiin 1938 vuoden hintatasoon. Kultadollari tarkoitti 35 dollaria per unssi. 300 miljoonaa olisi tarkoittanut 8.571.428 unssia, ja troyn mukaan (1 unssi=31,1 grammaa) 266.571 kg. Mutta 1938 vuoden hintoihin sitominen nosti summaa melkein kaksinkertaisesti tai 590.000.000 kultadollariin, joka antaa 524.256 kg kultaa. Se tietää valtavia määriä. (laskelma BH:n tekemä).
Bruno Suvirannan mukaan, 300.000.000 kultadollaria vastasi silloin 15.000.000.000 (15 miljardia) markkaa. Mutta 1938 vuoden tason mukaan, siitä tuli käytännössä 29 miljardia.

Miten tämä on arvioitava ja sovellettava meidän aikamme realiteettiin?
Ehkä sen päivän valtion tulo- ja menoarvio sekä kansantulo auttaisi:

• Sotakorvauksen reaaliarvo (590 milj. dollaria) 29 miljoonaa markkaa
• Valtion tulo- ja menoarvio vuodelle 1944, brutto 30 miljoonaa markkaa
• Kansantulo keskimäärin 1936-38 29 miljoonaa markkaa

Onko olemassa parempaa tapaa verrata? Kokeilin työtuntien käyttöä. Vuoden 1938 arvon tiedotuksen mukaan muunnan asiantuntijakomitean laskelman ja totean, että tämä olisi vaatinut 490.000 työntekijää, jotka olisivat työskennellet 8 tuntia päivässä, 300 päivää vuodessa, 5 vuoden ajan. Tämä tarkoittaa melkein 6 miljardia työtuntia. Haluaisin tässä kohtaa todeta, että vuoden 2010 alussa työnantajan menot teollisuuden jokaista tuntia kohti oli 30 €, mutta tulos olisi yhtä harhaanjohtava, kuin luku 300 miljoonasta.

Voimme verrata parin kohtalotoverin kanssa:
• Romania 15 dollaria per asukas
• Unkari 30 dollaria per asukas
• Suomi 80 dollaria per asukas

Mutta tämä oli ainoastaan osa vahingonkorvauksesta. Katsomme pian, että se sisälsi paljon enemmän. Mutta oikeudenmukaisuuden nimessä mainitsemme ensin lievennykset.

B/ Lievennykset

Jo marraskuussa 1944 myönnettiin poikkeama vuoden 1938 hinnoista niin, että kestohyödykkeiden arvo nostettiin 15 % ja kulutustavaroiden arvo 10 %. Tämä alensi vahingonkorvausta n. 13 % (Sakari Heikkinen)
Vuonna 1948 annettiin anteeksi puolet siitä, mitä ei ollut silloin vielä toimitettu.
Anteeksi annetun arvo voidaan laskea olleen n. 25 %. Lievennykset eivät oikestaan kuulu tänne, koska minun tehtäväni on kuvailla taakkaa silloin kun se tuntui kaikkein raskaimmalta.

C Lisävaatimukset

(Paljon tästä Jukka Vesterisen kirjan mukaan)

1. Alueluovutukset:

Petsamo ja karjalaiset alueet koostuivat n. 43.000 km2 tai 12 % valtakunnan pinta-alasta. Teollisuus tällä alueella vastasi 25 % maan selluloosatuotannosta ja 15 % maan vanerituotannosta. Siellä sijaitsi Euroopan suurin nikkelikaivos, meidän ainoa talvisatamamme, pääosa Saimaan kanavasta, Viipurin, Käkisalmen ja Sortavalan kaupungit, Uuraksen ja Björkön satamat sekä Valamon kauniit luostarisaaret. Porkala lähellä meidän pääkaupunkiamme vuokrattiin Neuvostoliittolle sotilaallisia tarkoituksia varten.
On väitetty, että tämä vastasi 13 % Suomen totaalisesta kansallisomaisuudesta. Mitään arviota rahoissa en ole nähnyt.

2. Venäläiseltä alueelta viedyn omaisuuden palauttaminen.

Mitä kaikkea tämä sisälsi ei ole minulle selvää eikä minulla ole mahdollisuutta tehdä syventäviä tutkimuksia. Läpikäyvä piirre on, että vaatimukset olivat liialliset ja heikosti vahvistetut. Suomi oli ottanut yli 5.000 kuorma-autoa (n. puolet niistä ei voitu korjata), yli 100 erikoisajoneuvoa ja yli 1.000 telaketjutraktoria. Tiedot puutavaravaatimuksesta ovat vaikeasti koottavia, mutta "luovutimme takaisin" vähintään 500.000 m3 sahattua puutavaraa ja 11.300 m3 sahatukkia. N. 875.000 kirjaa luovutettiin takaisin.
Gennadi Kuprianovin (sic) vaatimusten mukaan olimme hävittäneet omaisuutta 20 miljardin ruplan edestä. Väitettiin, että se sisälsi 2.800 rakennusta, yli 800 rauta- ja maantiepanelia, 200 teollisuusrakennelmaa, 59.000 hevosta, 266 traktoria ja 1.000 auraa. Kotieläinvaatimus vähentyi myöhemmin 2.000 hevoseen, 1.000 lehmään ja sen ohella lauma muita kotieläimiä.
Vielä syksyllä 1945 eriteltiin "ei palautetun omaisuuden" vaatimusta 67.000.000 dollariin, joka ensin tingittiin 22 miljoonaan, josta kuitenkin ainoastaan 11,5 miljoonaa maksettiin.

3. Saksalle tai tämän liittolaisille kuuluva, Suomessa oleva militaarinen materiaali on toimitettava Neuvostoliittoon.

Saksalaiset määräiset saatavat Suomessa muodostivat 6,5 miljardia markkaa. Puolet summasta muodosti maksamattomat sotamaterialit, jotka Neuvostoliitto oli jo saanut, eli ne saivat sen tuplana. Neuvostoliiton omistukseen siirettiin 90 kiinteistöä, 72 vapaa-ajan tonttia, 4 kaupunkikiinteistöä sekä saksalaisille kuuluvaa irtaimistoa. Lisäksi luovutettiin 70 osakeyhtiötä, joista monilla oli merkittäviä teollisuuksia. Saksalaisten rakentama kunossapitorata pohjoisessa Suomessa purettiin ja kiskot ja palkit lähetettiin Neuvostoliittoon. Kaikki (sic) saksalaiset parakit oli purettava ja asennusvalmiit toimitettava. Sellainenhan oli ihan mahdotonta, joten toimitimme täysin uudet.

4.

Saksa tai Unkari tai niiden kansalaiset tai heidän valloittamilla alueilla asuvien asukkaiden omaisuutta ei saatu viedä ulos Suomesta ilman voittajamahtien (Neuvostoliiton) korkeinta sotilasjohdon lupaa. En ole kyennyt tulkitsemaan mitä tämä tarkoittaa. (Neuvostoliitto asetti myös vaatimuksia puolesta valtion omistamista osakeyhtiöistä. Tätä vaatimusta ne ei kuitenkaan voineet toteuttaa.)

5. Lapin sota

Kiistelty kysymys on, sisältäisikö tämä arvon siitä omaisuudesta, jonka saksalaiset tuhosivat perääntymisensä aikana. Minä katson, että myös tämä on otettava mukaan. Tuho oli lähes täydellinen ja käsitti n. 18.000 rakennusta, joista 5.900 oli asuintaloja. Lisäksi 700 maantie- ja rautatiesiltaa räjäyettiin. N. 3.700 km puhelinjohtoja tuhottiin. Porokanta vähentyi puoleen. Aineelliset tuhot ovat vuoden 2005 valuutan mukaan arvioitu olevan 975.000.000 €. Toinen tieto osoittaa, että vahingot nousivat summaan 300 miljoonaa US dollaria vuonna 1945, mikä vastaa 3,93 miljardia dollaria vuoden 2015 kurssin mukaan. Raivaustyö oli aikaa vievää ja kallista (sic). Vielä silloin kun minä suoritin asevelvollisuuteni Rovajärvellä 1953 maastossa oli muun muassa kranaatteja.Välittömien kustannuksien pitäisi sisältää kaikki sotilaalliset menot. Tämän pitäisi sisällyttää miehistökustannukset (60.000 miestä) ja sotakalustot. Näitä menoja minulla ei kuitenkaan tällä hetkellä ole.

Käytetyt lähteet:
Vuorineuvos Jouku Sereen artikkeli kirjasta "Krigsskadeståndsskonaren Vega" ("Sotakorvauskuunari Vega")
Jukka Vesterisen kirja "Suomen Sotakorvaukset 1944-1952"

Pietarsaari 2 toukokuuta 2015